sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

sert

Pikkari otti ja latasi kaiken tiskiin. Sen seurauksena noustiin kolmosiin. :)
Hypärillä eka rima putoaa, kun valssaan lähdössä liian myöhään. Lisäksi olen auttamattoman myöhässä suoran putken jälkeen, joten siitä kielto. Maaliin juostaan 5,06m/s etenemällä.

Ekalla agiradalla olen ihan varma, että A:lta tulee vitonen. Maalisuoralla lisäksi jään taakse ja Pika kääntyy täysin minut yllättäen eteeni eikä hyppääkään viimeistä hyppyä. Oltaisiin tehty nousunolla jo tuolla radalla ilman maalihypyn kieltoa.

Toisella agiradalla tähdet ovat oikeissa asemissaan ja rata mukava. Juostaan maaliin sertinolla käpälissä. :)

Raivo-Pikkarilla ilmenee melko vahvaa vihanhallintaongelmaa, kun se ei vaan halua istua lähtöön. ISTU ITE. Istuu se sentään lopulta, kun vaihtoehdot on todettu aika vähäisiksi. Mutta pidemmän kaavan kautta menivät lähtötilanteet tänään. :D Perhanan rakki.

Tamskin kisoissa














Varsin onnistunut reissu Tamskin kisoihin. Noki teki tuplanollan ja vitosen (koska juoksin päällejuoksun vähän yllärinä ja rima putosi), Pika teki voittonollan ja vitosella otti hopeasijan. :)

Nokin kanssa tekeminen tuntui jälleen kerran käsittämättömän vaivattomalta. Ekalla radalla unohdin A:n juoksukäskyn ja huusin ja mölisin epämääräistä KOVAA MENE MENE ETEEN MENE!!! -sekoilua. :D  Hyvin Noki juoksi sekoilustani huolimatta. Osuma oli vähän turhan ylös, mutta toisaalta A:lta käännyttiin ja oma rytmini oli ihan hakusessa käskyhässäkän takia.

Nokin etenemät agilityradoilla olivat 4,55m/s ja 4,61m/s, mikä on aika huomattava muutos aikaisempiin agiratojen etenemiin. Tähän asti Nokin nopeat agiradat on menty noin 4,3m/s etenemissä. Käytännössä siis A:n muutos nosti meidän sijoituksia tänään 3-5 sijaa ylöspäin. :) Ihan jees!

Pikkarin kanssa päästiin iltapäivällä koettelemaan osaamista Mujusen ja Luomalan radoille. Mujusen rata jännitti ennakolta, mutta yllätyksenä rata olikin tosi mukava ja jopa helppo. Vain alku tuotti haasteita liki kaikille, kun koirat lukivat kolmantena olevan pituuden edessä häämöttävää A:ta, vaikka rata jatkuikin oikeasti 90 astetta oikealla olevaan putkeen. Pikakin tuossa kohdassa oli hetkellisesti aivan pihalla, kun rytmillä ja vekkauksella käänsin Pikaa pois A:n linjalta. Hetkeen Pika ei tiennyt yhtään, mihin rata jatkuu. Rata päättyi koko pitkän sivun kattavaan loppusuoraan. Oli hurjan sydäntä lämmittävää katsella, kun Pika paineli loppusuoralla ohitseni ja jatkoi maalihypylle asti kuono menosuuntaan, eikä edes harkinnut odottelemista tai minuun vilkaisemista. 5,35m/s etenemällä saatiin toinen kakkosluokan luva ja seuraavasta luvasta sitten nostaankin kolmosiin. Kivaa. :) Harmillisesti tämä rata ei päätynyt videolle, kun Aikki kisasi samalla hetkellä viereisellä radalla makseissa eikä näin ollen ehtinyt kameran taakse.

Toisella radalla Pika menee keppien toiseen väliin ja kaarrattaa vähän siinä sun tässä kohdassa kuin mikäkin paimenkaarrattaja. :D Vaatii kyllä tottumista, että oppisin ohjaamaan niin, että kaarteet eivät valu. Lisäksi lähdöt olivat aikamoista henkien taistoa, kun tekonurmen pinta oli mitä ilmeisimmin tosi kylmä, eikä toissapäivänä kymppiterällä trimmattu nakupelle tahtonut laskea takajalkojen välissä roikkuvia arvoesineitään nurmelle. :D 

A oli molemmilla radoilla tosi huono ja aika paljon jännittää, miten tänään BATin kisoissa A toimii. Aamuvarhaisella käytiin tekemässä omalla hallilla muutamat A:t länkien kanssa.

Tällä hetkellä kisaaminen Nokin kanssa tuntuu maailman vaivattomimmalta ja Pikan kanssa kisaaminen sukellukselta tuntemattomiin vesiin. Eipähän käy tylsäksi, kun pienempi mustavalkoinen tarjoilee jatkuvaa ylläritykitystä.


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

ikäviä asioita

Keksin lauantaina vaihtaa sohvaa. Puoli tuntia myöhemmin sohva oli valittu netistä ja tuntia myöhemmin se oli käyty ostamassa livekaupasta. Ja tänään sohva viimein toimitettiin (ja vanha vietiin samalla pois)! Jee!

Mustavalkoiset ovat pitkin iltaa koittaneet keksiä, miten suhtautuisivat uuteen isompaan sohvaan - jossa ei enää olekaan pakko maata kylki kyljessä. Noki riemastui niin, että alkoi sätkytellä olohuoneen matolla. Kolalla oli ihan omat leikit meneillään, kun se kantoi pikkuruista pikkuaarrettaan minulle heitettäväksi. Ja Pika puolestaan koki miehistä innostusta Nokin innostuksesta. Pikkari sukelsi Nokin sätkyttelyjen sekaan ja alkoi humpatihumpHUMP yhtä koirien pedeistä. Kola tahtoi nähdä, mitä ihmettä Pikkari oikein puuhaa. Ja siitähän se sitten lähti. Ensin Pika harkitsi, että nyt lienee parasta lopettaa humpatihei, koska lauman äkäinen äijä on lähellä. Mutta sitten se nopeasti tulkitsi tilanteen uudestaan. Kola ei ollutkaan paikalla äkäisenä äijänä vaan uteliaana ukkona. Tilaisuus teki varkaan ja Pikkari päätti, että "jos sä et kerta oo äkäinen, niin meikäpoika jatkaa humppaamista ja mene sinä utelias ukko siitä huit halvattuun!" Kola olikin jo ihan omatoimisesti menossa muualle, eikä tajunnut Pikkarin muuttunutta suhtautumista. Pika marssi häntä tanassa poistuvan Kolan perään kuin kukkulan kuningas. ..ja siinä vaiheessa minä laitoin videokameran laulamaan.

Nokia tilanne ahdisti ehdottomasti eniten. Se on tälläisissä tilanteissa Kolan apulaisseriffinä Pikaa vastaan, joten Pikalla on todella korkea kynnys lähteä haastamaan Kolaa - samalla kun saa vastaansa ahdistuneen apulaisseriffin. Nokin on ahdistuksestaan johtuen vaikein päästä näistä tilanteista irti. Videollakin kuulee ja näkee, miten Pika ja Kola ovat asiansa saaneet jo puhuttua läpi, mutta Noki jatkaa yksinpuheluaan sohvalla. :D

Kaikki saivat pitää kasvonsa. Kukaan ei joutunut nöyrtymään liikaa. Kola vaihtoi lopulta murinan leikkiääntelyksi ja Noki ja Kola rauhoittelivat tilannetta haukotuksin. Pikkari puolestaan myöntyi väistämään. Murina on kerrassaan mainio viestinnän väline - kuten nuo muutkin riidan sopimiseen käytetyt eleet. :)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

projektin päätös

Nokin osalta juoksuA-projekti on nyt saatettu päätökseen. Porvoossa super-Noki teki molemmilla radoilla hyvät osumat - joskin ihan ekalla radalla tuli huipun yli kovemmalla leiskautuksella kuin treeneissä. Oli vissiin vire aika korkealla. ;)

Eka rata hyllyttyi, kun keinun jälkeen olisi pitänyt hypätä seinää päin oleva hyppy. Noki totesi, että "näin seinää päin ei varmastikaan kuulu hypätä" ja kiersi hypyn taakse. Maaliin juostessa ei kyllä haitannut pienintäkään vähää. Oli vain hirmuinen onnen syöksähdys A:n ja puomin suorituksista. Ja aika pian maaliin tulon jälkeen iski tunne, että olen ihan poikki. Kaikki on nyt annettu. JuoksuA on todettu toimivaksi ja on kylmä ja väsyttää. Että nyt olisi se kohta, kun lähdetään kotiin nukkumaan paksun peiton alle päätökseen saadun projektin kunniaksi.


Onneksi kuitenkin jäätiin, vaikka oli aika tyhjä ja kaikkensa antanut olo. Nimittäin tokalta radalta nakutettiin todella hieno nolla. :) Tein A:lle persjätön, ja Noki teki puolestaan oman osuutensa.




Eipä meidän tulos eroa bortsujen seasta mitenkään. Hävittiin Siistille ja Esalle 2,5 sekuntia ja Raisan Bessille alle puoli sekuntia. Täältä tullaan, beeceet, te senkin mustavalkoiset paimenkoirat! HAH! ;)

Pikkarilla puolestaan oli sen verran kovat kierrokset molemmilla päivän radoilla, että epäilin vahvasti sen kykyä jäädä lähtöön. Se karjui ja nousi kertaalleen seisomaankin. Istui sentään alas uudelleen, että pääsin vapauttamaan luvan kanssa radalle. Puomiin pitää ehdottomasti saada lisää vauhtia. Lisäksi pohdittavaksi menee, miten saan eteen irtoamaan lähetetyn Pikkari-miehen irtoamaan eteen sopivan pituisen matkan. :D Nyt nimittäin irtosi ekalla radalla ennen puomia hyllyn verran ja saman verran toisella radalla A:n jälkeen olleesta putkesta. Sikäli ollaan löydetty nyt tasapainoa putkiin, että Pika irtoaa eteen, eikä käänny putkista katsomaan minua - niin kuin se teki siinä vaiheessa, kun aloin vahvistaa putkijarrusta kääntymistä - vaan menee sinne, mihin kuono näyttää, jos minä en muuta ohjeista. Se hakee hienosti kepit putken jälkeen ja irtoaa videolla olevalla radalla kaksi hyppyä eteenpäin keppien jälkeen, vaikka minä jään kauas taakse. Tämä irtoaminen sitten kylläkin aiheuttaa sen, että olen välistävedosta ihan auttamattoman myöhässä, mutta ihan sama. Tärkeintä, että Pikalla on pyrkimys eteenpäin. :)

Jälkimmäinen rata:
Kaiken kaikkiaan päivän starteista jäi ihan superhyvä mieli. Pika meni raivopäänä, suoritti A:t oikein, irtosi putkiin ja eteen. Ja Noki. Sen osaamista ei tarvitse sen enempää edes avata. :)

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Pikolo. Ei kun gigolo.

Pika näki Indi-siskon tänään _aivan_ _uusin_ _silmin_. Herrajjumala mikä BÖÖNA. Auuuuu! Auuuuuu! *vislausta*

Indi ei juoksuistaan huolimatta lämmennyt sen enempää Pikolo-gigololle kuin Kolallekaan. Mahdollista Nokille lämpenemistä ei ehditty huomata, kun Hippi huitaisi rautaisella käsilaukullaan epäkorrektisti Indiä lähestynyttä Tiitiäistä. Noki väisti huitaisun täpärästi, mutta pokailuyritys loppui kuin seinään. Kola yritti vielä toistamiseen lähestymistä, mutta Hipin laukku huitaisi suoraan ohimoon niin kovilla G-voimilla, että Kolan korvat soivat varmaan vielä tovin pöllytyksen päätteeksi. :D

Hipissä on roimaa, alkumummon voimaa, kanna minut metsään, Hippikukka!

Pikkari ei Hipin alkumummovoimasta niin hämmentynyt, koska *VISLAUSTA* BEIBE MENNÄÄX MEILLE VAI TEILLE!?

Sisarusrakkaus sai lopulta kuitenkin jäädä täyttymättä, vaikka takuullahan tälläisen linjajalostuksen lopputuotteena olisi pelkkää laatukamaa. ;)

Kevät.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

jesjesjesjes

Nokin juoksuA-projektissa on kaksi ongelmaa. Toiselle voi tehdä jotain. Toiselle ei voi tehdä mitään.

Ongelma, jolle ei enää tässä vaiheessa voi mitään, on nimittäin se, että miksi ihmeessä en tajunnut ryhtyä vaihtamaan sille juoksuA:ta jo joskus aikoja sitten? Turhahan sitä on jossitella, mutta väkisinkin tulee mieleen, että miten hemmetin monta pysäytystä oltaisiinkaan voitu jättää tekemättä ja sekunteja kuluttamatta.

Ja se ongelma, jolle voi tehdä jotain: Aika tosi vaikeaa on muuten rytmittää ja ajoittaa oma liike, kun on vuosien kokemus Nokin pysähtymisestä. Ei se tietenkään ole viime vuosina viettänyt A:n pysäytyksessä kuin sekunnin murto-osia, mutta silti. Rytmi ja vauhti on A:n jälkeen aivan erilainen kuin ennen.

Tänään Niinulan treeneissä A oli kuudes este ja sen jälkeen oli todellinen ohjaushässäkkä, jossa olisi pitänyt ensin kääntää rytmillä, sitten seuraavaksi vastakäännöksellä, sitten vähän vekkiä ja sen jälkeen pakkovalssia ja valssia. Ei siis hetkeäkään aikaa päästä ohjaamisesta ja rytmistä kiinni, vaan täyttä tykitystä heti A:n jälkeen. Tehtiin kyllä melkoinen määrä toistoja ennen kuin edes auttavasti pääsin kiinni tekemisestä. Noki nakutti hyviä, rentoja A-suorituksia kerta toisensa perään, eikä näyttänyt edes harkitsevan pysähtymistä. Viimeisellä suorituksella olin niin läkähtynyt ohjaamiseen keskittymiseen, etten tajunnut antaa juoksuA-käskyä. En tätä itse edes tajunnut, mutta treenin jälkeen Katja tuli sanomaan, että Noki teki hienon juoksun, vaikken antanut esteelle mitään käskyä. JES! :) Se on hyvä osoitus siitä, että Nokilla on nyt vahva oletus, että läpi juostaan eikä pysähdytä. Jesjesjes. :)

Torstaina tehdään A:ta vielä ratatreenissä kisanomaisen suorituksen verran - ja sitten lähdetään melko luottavaisin mielin Porvooseen ajamaan juoksuA sisään myös kisaolosuhteissa. :) Jännää.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Tarjotaan kloonattavaksi: Noki.

Suunnitteletko kloonausta? Puuttuuko sinulta kloonattava kohde? Kloonaa Noki!

Noki on elämäni koira. Kola on ensimmäinen oma koirani ja sillä on oma paikkansa minun elämässäni. Mutta Noki on elämäni koira. Pika on hurmaava, ystävällinen, outo, persoonallinen, pellehermanni. Mutta Noki. Se on jotain muuta. Se on.. Se on samalla taajuudella kanssani. Se vitsailee, hassuttelee, urputtaa, vaatii, tanssii ja laulaa - varsinkin ennen ruoka-aikaa- ja on kehittänyt rutiineita, joissa on yhteiset pelisäännöt.

Noki tarjoaa aamuisin ja töistä tullessani lelua. Se pyörii väkkäränä, ja tarjoaa pientä aarrettaan. Mutta ei sitä saa ottaa. Sitä saa ihailla ja melkein ottaa. Mutta ei oikeasti. Ja kun lähdetään lenkille, Noki kysyy, pistetäänkö kuonopanta vai tavallinen panta. Jos laitetaan kuonopanta, Nokia harmittaa. Se pitää kuonopantaansa kiltisti koko lenkin, mutta kun palataan kodin ulko-ovelle, se riisuu kuono-osan, koska siinä vaiheessa niin on yhteisen sopimuksen mukaan lupa tehdä. Lenkillä kuono-osaa ei saa ottaa pois, eikä Noki sitä yritä silloin poistaakaan. Jos puolestaan otan käteeni tavallisen pannan, Noki riemastuu. Se ei ala riehua. Se ei ala sählätä. Ei haukkua. Se hymyilee henkisesti.

Minua jaksaa ilostuttaa ja naurattaa vuodesta toiseen, miten ilmeikkäästi Noki ajatuksiaan viestittää. 

Nokissa ärsyttää yksi ainoa asia: se vetää hihnassa. Niin uskomattoman kiltti kuin se onkaan, se ei osaa olla vetämättä. Enkä minä varmasti ole osannut myöskään opettaa, miten ollaan vetämättä.

Tänään tehtiin taas juoksuA:ta. Ensimmäisellä kerralla Noki teki jotain, mitä se ei ole tehnyt vuosiin. Se tuli renkaan väärästä raosta. Ei olla tehty kai vielä kertaakaan rengasta juoksuA:n jälkeen olevana esteenä, joten Noki keskittyi liikaa minun liikkeeni ja mahdollisen palkkapallon ajattelemiseen. Vaan hyvinpä Noki sitten korjasi, kun tehtiin uudestaan. :)

Mukana oli Tea etupalkkaamassa. Aluksi Noki ei ymmärtänyt, että jollakulla voisi olla etupalkka. Ei nimittäin olla tehty etupalkalla A:ta kertaakaan. Oli tosi hyvä juttu, että saatiin apupalkkaaja, niin Noki sai keskittyä rauhassa omaan suoritukseensa, kun ei tarvinnut miettiä minulla olevaa palloa. Tehtiin myös A:lta kääntymistä, eikä siinä ollut pienintäkään ongelmaa. Tean lähdettyä harjoiteltiin vielä sitä, että A:n jälkeen on vierekkäin rengas ja putken umpikulma ja Nokin pitää suorittaa se este, jolle ohjaan. Ihan viimeiseksi pienen epäröinnin jälkeen päätin testata, miten Noki suorittaa juoksuA:n, lähetän sen A:lle ilman omaa liikeapuani. Lähetin Nokin A:lle ja jäin seisomaan ja katsomaan. Laukka. Huipun ylittävä laukka. Laukka. Hieno osuma, eikä pienintäkään epäröintiä.

Ei ainoaakaan yliloikkaa. Ei ainaoaakaan ajatusta pysäytysA:lle.

Viikonlopun kisat kyllä jännittävät. En halua lähteä radalle epävarmana. Mutta tietty epävarmuus on vain kestettävä. Tiedän, että Noki osaa oikean suorituksen. Mutta en tiedä, ymmärtääkö Noki, että kisoissakin saa juosta läpi. Ja koska tätä epävarmuutta pystyn poistamaan vain kisaamalla, on pakko tehdä joku kivikova suunnitelma, mitä sitten teen, jos Noki tarjoaa pysähtymistä. Ja sitten pysytään suunnitelmassa.

Tiedän, että jos vain saan Nokin ymmärtämään, että juoksuA:n tekeminen on luvallista myös kisoissa, se tulee tekemään hienoja osumia kerta toisensa jälkeen. Sen laukka istuu A:lle kuin nakutettu.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Serenadi Pikkarille

Pika on omituinen vesikoira. Sillä on vain hyvin rajallisesti laumaviettiä. Tai sitten sillä kyllä on laumaviettiä, mutta sen pään palapelin palaset ovat niin vahvasti kohdillaan, ettei se koe tarpeelliseksi olla laumastaan niin kauhean huolissaan. Se lähtee ihan kenen tahansa mukaan. Se viihtyy ihan missä tahansa hoidossa. Se ei peräänsä katsele, eikä huolestu uusista tilanteista tai uusista ihmisistä.

Pika on omituinen vesikoira. Tai poikkeuksellinen. Se ei tunnu hätkähtävän _mistään_. Pika rakastaa.. Tai eipäs. Sen mielestä Pikaa rakastaa jokainen lähelle osuva olento. Tai jos käy niin ihmeellisesti, että joku ei rakastakaan, niin sitten sellaisen olennon olemassaolo kannattaa Pikan tulkinnan mukaan ignorata täydellisesti. Häntä pysyy pystyssä. Tilannetta ei väistetä. Mutta provosointi ja/tai provosoituminen loistavat poissaolollaan.

Tänään Pika oli mukana Ojangossa aksakisojen katsomossa. Se vispasi villisti häntäänsä ihan jokaiselle ihmiselle, joka ihan millä vaan tavalla osoitti huomiota. Tai pisti käden namitaskuun. Tai sattui istumaan maassa. Lisäksi Pikkari oli ystävällisen kiinnostunut Arpan Leon-pennusta. Nelikuinen lapsikoira olisi saanut Pikalta varmasti enemmänkin huomiota, mutta kun laumassa oli muitakin Pikalle vieraita koiria, niin ihan kaikkea keskittymistä ei ehtinyt antaa Leonille. Pika ei hämmentynyt, vaikka pentu-ulkoilulla mukana ollut Pikalle vieras urosperro karjahteli epävarmuuttaan Pikkarille. Pika ei hätkähtänyt, vaikka sille vieras narttuperro lenkin varrella haukahteli kimeästi ja menoa ja meininkiä riitti ympärillä vieraiden ja tuttujen koirien juoksennellessa pitkin peltoa. Pika tassutteli eteenpäin kuin maailmassa mikään ei voisi satuttaa tai pelästyttää sitä.

Pika on huoleton heppu. Se ei maailman menoa murehdi ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Ja kun se suhtautuu elämään tästä lähtökohdasta, on ainakin tähän asti elämä aina kantanut ja murehtiminen olisi ollut täydellisen turhaa. Se ei ole kokenut tappeluita eikä nähnyt ikinä ainoaakaan ikävää ihmistä. Sen maailma taitaa olla aika vaaleanpunainen.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

LAU:n kisoissa ja jee :)

Lau:n sunnuntaisista kisoista ei kauheasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. (Paitsi se, että toivottavasti ne olivat juuri ne kisat, joissa Noki tekee viimeistä kertaa pysäytysA:n. :) Onnistuin sösselöimään kolme hylkäystä. Ensimmäisellä radalla peitin putken suun omalla linjallani, joten Noki otti vieressä olleen putken suun. Ylimääräisen putken lisäksi muita virheitä ei tullut, joten Noki teki nollan ja minä hyllyn. Keskimmäisellä radalla Noki porsastelee ihan huolella puomin alastulon. En olisi yllättynyt, vaikka siitä olisi annettu vitonen, niin härskisti Noki puomilta lähti. Nollalla kuitenkin jatketaan siihen asti (ja sen jälkeen), kun oma rytmi kertoo Nokille, että "MENE TÄYSILLÄ ETEEN!" vaikka oikeasti olisi pitänyt täysillä eteen menemisen sijaan kääntyä sivulla olevaan putkeen.

Kolmannella radalla teen ihan maailmanluokan pahimman mokailun. Puomin alla on putki, joten koiran pitäisi osata tehdä putki-puomi -erottelu. Ja kyllähän Noki sen osaa. Jopa niin hyvin, että se menee putkeen, vaikka pitäisi mennä puomille, koska minä sanon vahingossa "PUT!!" ja kuin hengenhädässä vaihdan mokan jälkeen käskyn "KII KII KIII!!!" -käskyksi. Ei toivoakaan, että saisin Nokia tulemaan pois putkelta, kun sinne on kerran käsketty. Videolta kuulee, miten yleisöstä joku ihmettelee, että "eikö se sanonut... putki..?" No sanoi, hittovie. :D Viimeisen radan ansioiksi on kuitenkin laskettava ihan törkeän hieno pysäytysA ja ihan hiton hyvin toimineet kepit. A:lla irtoan sivuun, mikä ei Nokia häiritse tippaakaan. Se tulee todella kovalla rytinällä (mutta hallitusti) 2o2o-paikalle ja vapautuu vasta käskystä. Kepeille Noki jää nakuttamaan, kun minä jo rataantutustumisessa päätin vedättää niin paljon kuin vain ehdin. Ehdin tehdä keppien jälkeen kaksi persjättöä ennen kuin Noki tavoittaa minut. Maalissa nauratti, kun persjättöjä tehdessä heiluttelin käsiä sinne ja tänne, enkä todellakaan nähnyt, suorittiko Noki hyppyjä tai tuliko se edes ohjaukseen. Tulihan se. Persjättöjen jälkeen olin valssista ihan myöhässä, kun huitoilin persjättöjä niin keskittyneesti. :D

Päivän viimeinen rata, hieno pysäytysA ja itsenäiset kepit


Tänään käytiin tekemässä juoksuA:ta mustavalkoisten kanssa. Nokin osalta olen luopunut boksista, kun ei se sitä näytä kaipaavan yhtään. Ensimmäisenä teen vielä yhden pysäytyksen, kun halusin saada vertailusuorituksen videolle, jotta pääsisin näkemään, miten paljon juoksuA ja pysäytysA oikeasti eroavat seuraavan esteen kohdalla ajallisesti. Ero osoittautuu 0,7 sekunniksi. Pysäytyksen jälkeen seuraava suoritus on höperö hipsuttelu, mutta palkkaan silti, koska haluan saada Nokiin uskoa, että juokseminen on ensimmäisestä suorituksesta alkaen oikein. Jätin kuitenkin hehkuttamatta ja kehumatta sen suuremmin. Seuraavilla suorituksilla parantaa oikeaan askelmäärään ja tekee muutenkin tosi hyvän näköistä työtä. Supermies.



Pikan kanssa tehtiin keppejä ja A:ta. Pika kestää loistavasti kepeillä sen, että jään selän taakse, kuten myös se, että layeroin esteitä. Jesjes :) A:lla tehtiin viimeinen toisto ilman länkiä ja hyvin tuo teki ilman niitäkin. Jesjes. :)

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

taas juostaan

Noki nakuttaa juoksuA:ta kyllä ihan hitsin luotettavasti. Se on loikannut täyskorkean A:n alastulon yhdellä laukalla muistaakseni täsmälleen kerran. Mutta sen verran herra Hikipinko kuitenkin sekoitti, että juoksi läpi pysähtymiskäskystä huolimatta! Hupsanssaa! Juokseminen näyttää kyllä Nokille niin hiton luontevalta puuhalta, että jos tätä tietä mennään, niin pysähdys jää auttamatta historian siiville havisemaan. :) Lauantaina kisoissa vielä pysähdytään, mutta jospa.. Jospa vaikka parin viikon päästä uskaltaisi jo testata juoksemista kisoissakin? Iik, jännää, kivaa, hihii, superia!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

liian nopea itsensä haastaja

Taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun suoran putken aikana rytmitän liikkeeni liian nopeaksi. Didn't see that coming. Mutta tulihan sekin sitten testattua ja mahdolliseksi osoitettua.

Siimes oli suunnitellut kerrassaan kinkkisen hypärin. Tai oli siinä monta pätkää, joista selvisi ilman hillitöntä taistelua, mutta suoran putken jälkeen ollut takaakierto ja sitä seuranneet 7 hyppyä karsivat kyllä tehokkaasti koiran toisensa perään tuloslistalta. Päätin, että pakko uskaltaa kohtalaisen rohkeasti lähettää Noki suoraan putkeen, ja sitten vain juosta se, mikä jaloista irtoaa. Rataantutustumisessa en koskaan "näe" virtuaalikoiraa tai ajattele tietoisella tasolla, missä ajattelen koiran milloinkin olevan. Mutta jollakin tiedostamattomalla tasolla sitä kyllä tulee ajatelleeksi, koska nyt olin suoran putken jälkeen ehkä metrin pidemmällä kuin missä luulin olevani. Joudun huitaisemaan kädellä, koska aivojen ydinjatke sanoo ajatusta nopeammin, että olen väärällä linjalla, jos on tarkoitus saada Noki hypyn taakse. Huitaisu ja nanosekunnin kestänyt henkinen jäätyminen saavat Nokin pudottamaan riman.

Siitä eteenpäin rata on aika vahvaa selviytymistä. Kädet huitovat ja valssi vaihtuu takanaleikkaukseen. Pussin jälkeen valun liian pitkälle, kun pelkään saavani Nokin pussista jaloille. Mutta sitten tulee se radan kohta, jossa kaikeksi onneksi älysin haastaa Nokin ja itseni. Muurin jälkeen ehdin kuin ihmeen kaupalla persjätössä Nokin alta pois ja pääsen tekemään sen, mikä vielä kuukausi sitten olisi jäänyt tekemättä: peruskäännös! Wohoo! Ja sehän toimii tosi hyvin. Olisin voinut olla vielä paljon rauhallisempi ja oikeasti katsoa, että Noki kääntyy hyvin. Odottaa muutaman sadasosan kauemmin. Rauhoittaa liikkeen ja ajatukset. Mutta ihan vielä en siihen kyennyt. Ehkä ensi kerralla jo. :) Lievästä kaahottamisestani huolimatta Noki kääntyy nätisti.

Ehkä vielä jonakin päivänä ohjaan pelkillä peruskäännöksillä ja japanilaisilla. ;)

Loppujen lopuksi radalla tekee nollan 58 koirasta muistaakseni viisi. Vitosella ja 4,54m/s etenemällä sijoitumme seitsemänneksi ja tuloksen radalta kykeni tekemään ainoastaan 12 koiraa.